Ajankohtaista

Professori Minna Hannula-Sormunen on saanut Elias Lönnrotin Säätiön tunnustuspalkinnon. Säätiö myöntää tunnustuspalkinnon yhteisölle tai henkilölle, joka on tukenut Lönnrotin elämäntyön arvostamista.

Hannula-Sormunen on ideoinut ja järjestänyt Eliaksen lakituksen vappuaattona.

Ensimmäisen kerran Elias lakitettiin vuonna 2022. Tapahtumaan osallistui kolmisenkymmentä henkeä ja sittemmin osallistujamäärä on varovaisesti arvioituna kolminkertaistunut.  Tapahtumalle on siis tilausta.

”On oikeastaan aika merkillistä, että kukaan ei ollut aiemmin keksinyt Eliaksen lakittamista. Patsas on kuitenkin ollut täällä Paikkarin torpan pihapiirissä vuodesta 1952 lähtien,” totesi säätiön hallituksen puheenjohtaja Erja Hinkkanen palkinnonjakotilaisuudessa. Se järjestettiin itsenäisyyspäivän aattona 2024 Lönnrotin muistomerkin juurella.

Hinkkanen totesi myös, että vaikka Elias Lönnrot valmistui vuonna 1822 ylioppilaaksi, ylioppilaslakkia hänellä ei tiettävästi ollut.

” Ylioppilaslakin käyttö oli yleistynyt hieman aiemmin, 1810-luvulla, mutta hyvin luultavaa on, että Eliaksella ei sellaista ollut. Todennäköistä on, että hänellä ei ollut varaa siihen.

 ”Hänen piti odottaa sitä 200 vuotta.”

Elias Lönnrotin Säätiö jakoi tunnustuspalkinnon nyt kolmatta kertaa. Aiemmin sen ovat saaneet Pekka Kainulainen, Risto Piekka ja Toivo Haatio.

Elias Lönnrotin Säätiö palkitsi Toivo Haation tämän tekemistä julkaisuista ja tutkimuksista. Ne ovat säätiön mielestä osoitus siitä, että kotiseutu on Haatiolle on tärkeä ja rakas. Sitä se oli myös Elias Lönnrotille.

Diplomi-insinööri, sukututkija Toivo Haatio palkittiin Elias Lönnrotin Säätiön tunnustuspalkinnolla. Tunnustuksen arvo on 950 euroa. Se annettiin Haatiolle joulukuun 11. päivänä 2023. Perusteluna palkitsemille ovat Haation tekemät tutkimukset ja julkaisut Sammatista ja sammattilaisten historiasta. Ne ovat osoitus siitä, että kotiseutu on Haatiolle rakas ja tärkeä, aivan kuten se oli Lönnrotille.

Haatio on kirjoittanut muun muassa seuraavat teokset

Haatio on tehnyt julkaisut omakustanteina. Tämän lisäksi julkaisuista on olemassa sähköiset, vapaasti ladattavat versiot, mikä tekee mahdolliseksi niiden hyödyntämisen laajemminkin. Julkaisuja löytyy Sammattiseuran sivuilta.

Julkaisut ovat kullanarvoisia sukututkijoille ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Sammatin historiasta.

Haatio on tehnyt julkaisut aikaa ja vaivaa säästämättä ja saanut niistä tunnustusta. Ensimmäinen julkaisu, vuonna 2004 ilmestynyt Torpat ja torpparit sai Suomen Sukututkimusseuran kunniamaininnan. Sammatin käsityöläisista kertovaan julkaisuun vuonna 2011 Haatio sai Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan rahaston myöntämän stipendin.

Haatio on julkaisuillaan pelastanut unohdukselta monia Sammattiin liittyviä tapahtumia, tapoja ja henkilöitä. Kuinka moni esimerkiksi on kuullut kahdesta, vain Sammatille ominaisesta ja nyt jo unholaan jääneestä kalastusmenetelmästä kalastustavasta? Toinen on röysykalastus, jossa käytettiin apuna vesilintuja, toinen vaviokalastus, jossa pyyntivälineenä käytetiin puita ja risuja.  Vaviokalastus osoittautui kalavesille turmiolliseksi, minkä vuoksi menetelmä kiellettiin. Varmana pidetään, että menetelmä aiheutti Kirmusjärvessä 1800-luvun lopulla lahnaruton, joka tappoi melkein kaikki suuret lahnat.

Kalastustavoista Haatio kertoo toimittamassaan Sammattin ennen vanhaan-kirjassa. Samassa kirjassa kerrotaan myös Sammatin tiettävästi ainoista aatelisista ja heidän skandaalinkäryisestä elämästään. Skandaaliksi riitti 1600-luvun lopulla se, että kolme vuotta kihloissa olleen pariskunnan esikoinen syntyi kahdeksan kuukautta häiden jälkeen. Pariskunta joutui ritarihuoneen virkailijan puhutteluun ja joutui maksamaan sakkoja.

Toivo Haation julkaisuissa pääosassa ovat tavalliset sammattilaiset, juuri he, joiden hyväksi Elias Lönnrot työskenteli elämänsä ehtoossa ja joiden hyväksi hän teki testamenttinsa. Yhteiskunnallinen kehitys on tehnyt tarpeettomaksi Lönnrotin testamentissa mainitseman tyttöjen kansakoulun, mutta ei opetus-, sivistys-, kotiseutu- eikä kulttuurityötä.

Taidemaalari, FM Sisko Pajari Sammatista sai Elias Lönnrotin Säätiön myöntämää kohdeapurahaa taiteelliseen työskentelyyn, joka kohdentuu tutkimaan Elias Lönnrotin kotiseudun kautta ihmisen ja maiseman suhdetta. Apurahan suuruus on tuhat euroa. Sen myöntämisestä päätti säätiön hallitus 11.9.2023.

Hakemuksia saapui määräaikaan mennessä eli elokuun lopussa vain yksi.

Seuraavan kerran säätiö jakaa apurahoja maaliskuussa 2024. Apurahahakemusten tulee lähettää säätiön sähköpostiin info@elsaatio.fi tammikuun loppuun mennessä.

Elias Lönnrotin Säätiön jakoi apurahoja 3750 euroa

Elias Lönnrotin Säätiön hallitus myönsi apurahoja neljälle hakijalle yhteensä 3250 euroa. Apurahan saajat ovat Sampoyhdistys 1000 euroa Sampo-juhlien järjestämiseen, Ninni Tuovila ja Vilja Mihalovsky sekä työryhmä 1000 euroa Kalevalan naiset -tanssiteokseen ja Vaahterateatteri 1000 euroa kesäteatterin kuluihin. Lisäksi myönnettiin opiskelija Vilma Leppähaaralle 250 euroa opintoapurahaa. Hallitus päätti apurahoista 13.3.2023 pitämässään kokouksessa.

Apurahahakemuksia jätettiin yhteensä yhdeksän.

Säätiö jakoi apurahoja nyt ensimmäisen kerran. Seuraavan kerran apurahoja myönnetään syyskuussa. Hakemusten on oltava perillä säätiön sähköpostissa elokuun loppuun mennessä info@elsaatio.fi.

Säätiö on perustettu vuonna 1935 tukemaan Elias Lönnrotin emännyyskoulun toimintaa. Koulun lakkauttaminen oli vähällä johtaa säätiönkin lakkauttamiseen, mutta sen myötä olisi jälleen kadonnut pieni palanen sammattilaista kulttuurihistoriaa.

Säätiön uudet toimintamuodot löytyivät säännöistä. Säätiö ryhtyi myöntämään apurahoja julkisen haun perusteella sellaiseen Sammatissa tehtävään opetus-, sivistys-, kotiseutu- ja kulttuurityöhön, jonka tarkoituksena on tehdä tunnetuksi ja pitää arvossa Elias Lönnrotin elämäntyötä.  Tämän lisäksi säätiö myöntää edelleenkin oman harkintansa mukaan tunnustus- ja kannustuspalkintoja sekä stipendejä sammattilaisille koululaisille ja ylemmillä asteilla opiskeleville.

Elias Lönnrotin toiminta elämänsä viimeisinä vuosina ja hänen testamenttinsa sammattilaisten tyttöjen hyväksi kertovat siitä, että kotiseutu oli Lönnrotille rakas ja tärkeä. Yhteiskunnallinen kehitys on tehnyt tytöille tarkoitetun koulun tarpeettomaksi, mutta ei opetus-, sivistys-, kotiseutu- ja kulttuurityötä.

 Säätiö jatkaa toimintaansa Lönnrotin viitoittamalla tiellä.

Säätiön ensimmäiset tunnustuspalkinnot Pekka Kainulaiselle ja Risto Piekalle

Elias Lönnrotin Säätiön ensimmäiset tunnustuspalkinnot myönnettiin taiteilija Pekka Kainulaiselle ja Paikkarin Torpan Tuki ry:n puheenjohtajalle Risto Piekalle.   Tunnustuspalkinnon arvo on tuhat euroa. Palkintojen myöntämisestä päätti säätiön hallitus. 

Perustelut Kainulaisen palkitsemiselle.

Kalevala on ilmestymisestään saakka inspiroinut eri alojen taiteilijoita, niin myös Pekka Kainulaista. Kalevalaisia vaikutteita on nähtävissä jo hänen performansseissaan ja kuva- ja veistostaiteessaan. Kainulainen on esimerkiksi ollut tekemässä Tarvaspäähän, Gallen-Kallelan museon pihaan puista veistosta, joka esittää Tuonelan hauen päätä.

Mutta aivan keskeisessä asemassa Kalevala on laulujen sanoissa, joita Kainulainen on kirjoittanut progressiivista rokkia soittavalle maailmankuululle Amorphis-yhtyeelle. Laulujen sanat viittaavat enemmän tai vähemmän suoraan Kalevalaan.

Kainulaisen sanoitukset ovat saaneet Amorphiksen musiikin kuuntelijat kiinnostumaan Kalevalasta niin paljon, että he haluavat lukea ja tutkia sitä itse. Ja se jos mikä, on Lönnrotin elämäntyön esilletuomista.

Monet kokevat kansalliseepoksemme runot ja kieliasun vaikeaksi ymmärtää. Kalevalalla on kuitenkin annettavaa myös nykyajan ihmiselle. Siitä ovat Kainulaisen kirjoittamat sanat eräs osoitus. 

Perustelut Risto Piekan palkitsemiselle

Risto Piekka on ansiokkaasti pitänyt lehtikirjoituksissa ja luennoilla esillä Elias Lönnrotin elämäntyötä ja sen merkitystä suomen kielen ja kansallisen itsetunnon kehitykselle. Hän on muistuttanut, että Lönnrotin suomalaisten muinaisrunoista rakentama Kalevala, loi perustan Suomen itsenäistymiselle. Hän on myös useissa yhteyksissä tuonut esiin sen, että käytämme yhä lukuisia, Lönnrotin keksimiä sanoja. Esimerkiksi sanat nuoriso, kirjallisuus, suudelma, pätevä, etevä ja apea ovat Lönnrotin keksimiä.

Lönnrotin elämäntyön merkitys on Suomelle ja suomalaisille niin valtava, että sen vaaliminen kuuluisi julkisyhteisöille. Mutta mitä se kertoo arvostamisesta, että Lönnrotin syntymäkoti, Paikkarin torppa täällä Sammatissa oli vähällä jäädä unholaan? Risto Piekka piti huolen siitä, että näin ei käynyt.

Hän perusti valtakunnallisen yhdistyksen Paikkarin Torpan Tuki ry:n tukemaan torpan kesäkauden aukioloa ja sai siihen jäseniksi useita valtakunnallisia, arvostettuja yhdistyksiä kuten Kalevalaisten Naisten Liitto, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Kirjailijaliitto. Hän on kouluttanut oppaita ja organisoinut koululaisvierailuja torpalle sekä toiminut itsekin vapaaehtoisoppaana.

Hautamuistomerkki kunnostettiin juuri ennen talvea

Yöllä oli satanut lunta, mutta emme antaneet estää sen talkoita. Marraskuun 17. päivänä eli juuri ennen talven tuloa kokoonnuimme Elias Lönnrotin hautamuistomerkille pensaanpoistotalkoisiin. 

Pensas, jokin angervo oli istutettu haudalle 1970-luvulla, vaikka se ei kuulunut alkuperäisiin kasvillisuussuunnitelmaan. Vuosikymmenten aikana pensas oli kasvanut niin suureksi ja risuiseksi, että se peitti osittain Maria Lönnrotin hautakiveä.

Olimme etukäteen pelänneet, että pensas olisi kasvattanut juuret syvälle maahan, mutta näin ei ollut käynyt. Juuria oli paljon, osa niistä varsin paksujakin, mutta ne olivat lähellä pintamaata. Ja koska hautausmaan multa on hyvin läpäisevää ja kevyttä, ei kaivaminen tuottanut ongelmia.

Saimme pensaan pois kahdessa tunnissa. Pensaan paikalle siirsimme varjoyrttiä, haudalla hyvin viihtyvää maanpeiteperennaa. Talven vuoksi emme voineet viimeistellä hautaa, joten jätimme paikalle tiedon, jossa kerroimme, miksi muistomerkki on hieman epäsiisti. Keväällä siistimme haudan.

Elias Lönnrotin hautamuistomerkkiä kunnostetaan

 

Elias Lönnrotin hautamuistomerkkiä Sammatin hautausmaalla kunnostetaan.  Kunnostaminen koskee muistomerkin kasvillisuutta, joka ei enää vastaa haudalle laadittua suunnitelmaa.

Muistomerkin istutussuunnitelman on laatinut maisema-arkkitehti Onni Savonlahti vuonna 1961. Savonlahti (1911–1987) tuli tunnetuksi Tapiolan puutarhakaupungin suunnittelijana. Hän suosi maisemasuunnittelussaan suomalaisia kasveja ja pelkistettyä tyylikkyyttä. Hänestä voit lukea lisää Arkkitehtuuri-museon sivuilta.

Savonlahden suunnitelmassa Lönnrotin haudalle tuli istuttaa varjoyrttiä, lehtotaponlehteä ja lehtonurmikkaa. Jossain vaiheessa suunnitelmasta poikettiin siten, että aidan sisäpuolelle istutettiin angervoa. Pensas on sittemmin levinnyt ja peittänyt alkuperäisen kasvillisuuden. Kunnostustöissä on tarkoitus poistaa pensas.

Lönnrotin hautamuistomerkki käsittää hautakiven, marmoriobeliskin ja  rauta-aidan marmoripaaseineen. Ne kaikki ovat hyvässä kunnossa.

Muistomerkki on pystytetty vuonna 1886. Todennäköistä on, että Elias Lönnrotin emännyyskoulu otti haudan hoitaakseen vuodesta 1897 lähtien ja jatkoi sitä aina vuoteen 1996, jolloin puutarhanhoito oppiaineena lopetettiin koulussa.

Sittemmin Elias Lönnrotin säätiö vastannut haudan hoidosta. Kustannuksiin ovat osallistuneet myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Lohjan kaupunki.

Lönnrotin perhehautaan on haudattu Elias Lönnrot, hänen vaimonsa Maria Piponius ja tyttäret Maria, Tekla ja Elina.